Viitaten edellisen artikkelin (Saako kannabista kasvattaa Suomessa laillisesti omaan lääkekäyttöön?) sisältöön, jossa syyttämättä jätetyn potilaan päätöksessä todettiin mm. “Julkisessa terveydenhuollossa lääkekannabista ei Vastaajalle ole määrätty sen määräämiselle asetettujen rajoitusten vuoksi.”. Juurikin tämän vuoksi ko. potilas on ollut “pakotettu” kasvattamaan itse omat lääkkeensä. Suomessa tuhannet potilaat joutuvat selviytymään vastaavassa tilanteessa jatkuvasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Lääkekannabikseen liittyvää ymmärrystä ei terveydenhuollossa ilmene edelleenkään, vaikka lääkekannabis on ollut laillista pian jo 20 vuotta. Suomessa harjoitetaan eriarvoistavaa hoitokulttuuria suhtautumalla väheksyvästi ja välinpitämättömästi potilaan kokemukseen kannabiksen lääkinnällisistä vaikutuksista. Hoitavan tahon ymmärryksen ja tietämyksen toivoisi kuitenkin lisääntyvän ja tahtotilan muuttuvan aidosti tukemaan potilaiden kokemuksia.
Julkisen terveydenhuollon suhtautuminen ja sen asettamat rajoitukset tarkentuvat toisen potilaan sekä Valviran dokumenteista. Tämän tekstin alapuolelta löytyy referoitu Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) kipuklinikan kiputyöryhmän (neurologia) 12.2.2025 laatima potilaskertomus/vastaus lähetteeseen, jossa todetaan että “Lääkekannabiksella ei ole indikaatiota sellaisen kivun hoidossa, jota voisi potilaan kohdalla soveltaa, eikä näin ollen tätä kipuklinikalta määrätä”.
Tosiasiassa tämä perustelu on ollut systemaattista yli kymmenen vuoden ajan kaikkien niiden kipupotilaiden kohdalla, joilla lähetteessä on mainittu lääkekannabis/kannabiksen lääkekäyttö. Valviran Eduskunnan lakivaliokunnalle 9.12.2024 antamassa lausunnossa (Dnro V/44578/2024) mainitaan mm. että “Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että kannabinoidivalmisteilla voi olla vakavia ja jopa vaarallisia haittavaikutuksia, kuten kognitiiviset haitat sekä pitkäaikaiskäyttöön liittyvät hengitysteiden sairaudet, epähoidollisen kannabinoidiriippuvuuden syntyminen sekä riski sairastua psykoosiin tai saada muita vakavia psyykkisiä oireita.”
Nyt kyseessä oleva potilas on käyttänyt lääkekannabista yli kymmenen vuotta. Hän on ollut potilas 9-vuotiaasta alkaen ja hänelle on diagnosoitu neuropaattinen kipu. Hän sai erityisluvallisen Bedrocan -lääkekannabisreseptin v.2014 ollessaan alle 30-vuotias, mutta on nyt noin viiden vuoden ajan joutunut hankkimaan lääkkeensä ilman reseptin suomaa lainsuojaa ja turvaa. Turvallisuuden käsite korostuu naispotilaan kohdalla, koska lainsuojattomassa ja lähtökohtaisesti haavoittuvammassa asemassaan tämä on erittäin herkästi hyväksikäytettävissä laittomien markkinoiden väkivallan uhan vuoksi. Tässä tapauksessa siitä on aiheutunut traumaattista kokemusta.
Potilas kokee saavansa avun kannabiksesta, elämä on kehittynyt myönteisesti ja hän kykenee nykyään mm. itsenäiseen treenaamiseen ja työskentelee myymälänhoitajan sijaisena silloin tällöin. Toimintakyvyn paranemisen seurauksena motivaatio elämää kohtaan on lisääntynyt. Se on huikeaa, mutta tästä syntyy päätelmä terveydenhuollossa, että potilas ei kärsikään kivuista oikeasti, koska kannabis ei muka ole mikään kipulääke. Ja tämän takia se määriytyykin pääsääntöisesti huumausaineen leimalla ts. kannabista lääkkeenä käyttävää potilasta ei oteta tosissaan ja kokemus mitätöidään ilman mahdollisuutta vaikuttaa oman hoitonsa toteutumiseen parhaaksi kokemallaan tavalla.
Potilasta ehdollistetaan sanomalla, että häntä hoidetaan kipuklinikalla, vasta kun tämä on valmis ottamaan sitä hoitoa mitä he sieltä ensisijaisesti ja ainoastaan tarjoavat. Ja kun kerran niitä kalliita laitteita on yliopistosairaaloihin hankittu niin kyllä niitä pitää sitten tietysti potilastyössä pyrkiä ensisijaisesti käyttämään. Mutta ihmeteltävää aiheuttaa erityisesti se, kuinka aina viimeiseen asti lääkekannabiksesta penätään aukotonta tieteellistä todistusta ja vedotaan sen puuttumiseen, vaikka kyseessä on erityisluvallinen valmiste, jota voidaan käyttää silloin kun mikään muu ei ole auttanut. Ei siinä enää pitäisi tarvita muuta todistelua kuin potilaan oma kokemus kivun helpottumisesta ja tämän elävä todistus toimintakyvyn paranemisesta. Asenneko tässä ratkaisee?
Miksi siis potilas ohjataan kipuklinikalta tutkittavaksi takaisin perusterveydenhuoltoon, jossa tätä on jo tutkittu vuosikymmenten ajan ja jonka jälkeen on jo löydetty viimeinen ja ainoa toimiva hoito eli lääkekannabis? Sitten tarjotaan kuitenkin taas niitä samoja huumaavia lääkkeitä ja laitehoitoja, jotka aikanaan aiheuttivat vakavia haittavaikutuksia ja joista päästiin jo eroon. Uskomatonta mutta totta!
Kuka tästä hyötyy?
Miksi potilas pitää nujertaa ja hiljentää?
Näinkö tässä sumutetaan potilasta ja pyyhitään vaivihkaa hoitohistoria pois?
———————————————————————————————
POTILASKERTOMUS 12.2.2025
“Potilaalla todettu ja lapsuudessa tyypin 1 neurofibromatoosi. Potilaan vasenta yläraajaa on operoitu useita kertoja neurofibroomien vuoksi. Yläraajan leikkauksiin ja amputaatioihin liittyvän kroonisen kivun vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Vuosia käyttänyt kivun hoitoon lääkekannabista. Viimeksi saanut lääkereseptin yksityislääkäriltä, sittemmin lääkäri ei ole voinut reseptejä enää kirjoittaa. Potilas on käyttänyt lääkettä sekä vaporisaattorilla että suun kautta öljyn muodossa.
Aiemmin kokeiltu laaja-alaisesti kipukynnystä nostavia lääkkeitä, mutta näistä ei ilmeisesti ollut hyötyä. Neuromodulaatiohoitoja ehdotettu ja selkäydinstimulaatio-hoitokokeilu tehty vuonna 2007. Uusi selkäydinstimulaattorihoidon harkinta ollut vuonna 2018, mutta tuolloin potilas ei ollut halukas uuteen kokeiluun, koska siinä vaiheessä ilmeisesti lääkekannabiksesta saanut hyvän avun. (Uuteen kokeiluun ei ryhdytty, koska ensimmäinen oli jättänyt ikävät jäljet ja muistot ja lisäksi lääkekannabis tarjosi jo parhaan vasteen. toim. huom.)
Kipupoliklinikan aiemmassa konsultaatiossa ei kannabiksen käyttöä suositeltu (3/2024). Ohjattu oirekuvan ja löydösten kartoitukseen perusterveydenhuoltoon (6/2024) ja mahdollisesti uuden neuromodulaatiohoidon kokeilu, mutta tästä potilas ei edelleenkään ole kiinnostunut. Potilaalle on tehty viime kesänä (2024) ENMG-tutkimus terveyskeskuksen toimesta ja vasemmassa yläraajassa on nervus radialiksen sensorisen haaran vaurioon sekä todennäköisesti myös nervus medianuksen ja ulnariksen sensorisen säikeitten vaurioon sopiva löydös. Löydös sopii neuropaattiseen kiputilaan.
Lähetteeseen/konsultaatioon kirjattu, että potilas kokenut edelleen lääkekannabiksen hyödyttäneen kivussa eikä tämän vuoksi ole kiinnostunut muista hoidoista. Tämän vuoksi syntynyt vaikutelma, että tämä konsultaatio kipuklinikalle tehty ainoastaan lääkekannabis-hoidon toteuttamista ajatellen. Lääkekannabiksella ei ole indikaatiota sellaisen kivun hoidossa, jota voisi potilaan kohdalla soveltaa, eikä näin ollen tätä kipuklinikalta määrätä.
Mikäli potilas on kiinnostunut muista hoitomuodoista, voisi hän hyötyä rTMS-hoitojaksosta ja tämän aikana toteutettavasta fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta. Jos potilas on tästä kiinnostunut, niin pyydetään kohteliaimmin uutta lähetettä. Lähetteen perusteella voidaan ohjelmoida rTMS-hoitoa ajatellen ensikäyntiaika lääkärille sekä kipupsykologille.”